Tervehdys Heinäladon asukkaat!

On todella kiva olla taas mukana ja olen ilmeisesti ollut mukana vuodesta 2006. Silloin se oli kai Sukkakuun nimellä. Vai oliko eri juttu?

Tässä 50-luvun loppupuolella neulomaan oppineen huushollissa sukkia kudotaan (kuten Satakunnassa sanottiin) lähes jatkuvasti ja useampi sukkapari on aina kesken. Nyt on ihan poikkeustilanne, kun on vain yksi pari kesken! Olen siis varautunut Sukkasatoon! Olen itse asiassa yrittänyt saada muita keskeneräisiä pois alta. Tämän vuoden tähän astinen sukkasaldo on 30 paria, joissa on jonkin verran lasten sukkia.

Ajattelin laskea/punnita sukkalanka-varastoni, ne on aika mahtavat!! Jätän sen tekemättä, koska olen kuullut tammikuisesta varastoni bloggauksesta muutaman kerran. Totean vain, että varasto ei ole mitenkään pienentynyt ja jos ei muuta osta, niin sukkalangat voi ostaa aina. Materiaalia riittää...Suurin osa mennee hyväntekeväisyyteen, mutta joku lahjapari on tehtävä.

On tosi kiva olla taas mukana ja hauska tavata vanhoja tuttuja ja kiva löytää uusia blogituttavuuksia!

Lopuksi vanhan postaukseni runo:

SUKAT

Unhoon jääköön ruusut, kukat,
annetaan lahjaksi villasukat.
Vähemmän niillä on näyttöä,
mutta paljon enemmän käyttöä.

Pakkasherrakaan ei voi mitään,
eikä niitä tarvitse säästäen pitää.
Sitten kun kuluvat rikki,
neula ja lanka on ainoa tikki.

Toivottavasti ne kauan kestää
ja jalkoja kylmenemästä estää.
Niistä ei ole mitään haittaa,
huoleti voit ne jalkaan laittaa.

Jos sukat menevät liian liki,
silloin syntyy jalkahiki,
vettä ja saippuaa käytettävä ois,
pesten lähtee hajut pois.


Mirjami Isohanni