Peppi kiittää, kuittaa ja ilmoittautuu läsnäolevaksi.
Toista kertaa Sukkasadossa mukana olevana toivon pukinkontin tänä vuonna täyttyvän ajoissa. Luvassa on ennen kaikkea ihan perussukkaa, niitä nuo sukulaiset paljon metsissä ja mökillä saappaat jalassa liikkuvina eniten kaipaavat. Puikot on kiillotettu ja lankakeriä kaivettu esille. Ja jopa ostettu uusia, vaikka se ei missään tapauksessa olisi ollut tarpeellista. Voi tosin olla, että ihan eka pari tulee itsekkäästi omiin jalkoihin. Töissä meinaan tuppaa varpaita palelemaan ja vaikka laatikot ovatkin jo valmiiksi pullollaan sukkia, ei yksi (tai kaksi tai kolme...) paria lisää omaan käyttöön olisi pahitteeksi. Ja sitten kun joululahjat ovat hyvällä mallilla, suunnataan tarmo hyväntekeväisyyden puolelle.
Huh, tämähän alkaa kuulostaa siltä, että aion saada aikaiseksi vaikka mitä seuraavien kahden kuukauden aikana. Ehkä kaikki tavoitteet eivät tule toteutumaan, mutta eihän mistään tule mitään, jos ei aseta itselleen haasteita! :)
Pitikö tässä vielä esittäytyäkin? Yksinäni elelevä vanhapiika olen täältä pääkaupungin kupeesta siitä eellä alkavasta epäkaupungista. Töissä vietän päivät, illat kuluvat erilaisten luottamustoimien merkeissä kokouksissa istuen. Langat ja puikot ovat tulleet kavereiksi vasta viitisen vuotta sitten. Koulussa olin se, jonka touhuja katsellessaan kässänope repi hiuksiaan. Kun kaiken muun lisäksi kehtasin olla vasenkätinen, eikä hän todellakaaan keksinyt, kuinka olisi opettanut minulle neulomisen kommervenkkejä "väärin" päin. Niinpä olenkin täysin itseoppinut, mutta näkyy tuo näinkin sujuvan. Täällä esittelen harvakseltaan tekemisiäni, seuraavien kuukausien aikana ilmeisesti sitten lähinnä sukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti