Hei! Olen palannut reissusta ja kyllä sielläkin vielä puikkoja ahkerasti kilkuttelin ja sain vielä yhden sukkaparin pois sukkapuikoilta ja näin 29. sukkaparini näki päivän valon lokakuun 28. päivä naisen jalkaan sopivana. Neuloin sukat uusista ostamistani langoista ja annoin raidoituksen syntyä neulomisen myötä.
Kiitän ja kumarran iloisesta syksystä ja ensi vuonna taas uudestaan palataan asiaan. Emolle ja apuemännille myöskin suuret kiitokset.
Lapaskuu nyt kutsuu houkuttelevasti, mutta kyllä pontevasti väittäisin villasukkien neulomisen olevan kaikkein hauskinta! Villasukkiani päätyi jälleen lastenlasteni pieniin jalkoihin kiitosten kera! Eräskin 4-vuotias poika halusi useamman väriset villasukat itselleen ja niitä sitten vähän väliä kävi vaihtamassa uuden parin jalkoihinsa. Aina oli silti samanväriset sukat kummassakin jalassa ja vaati yöksikin mummin neulomat sukat jalkoihinsa äidiltään! Kyllä se on varmaa että villasukkiani tarvitaan jatkossakin. Tuli hyvä mieli neulojallekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti