Isommat sukat valmistuivat lopultakin pienen purku- ja uudelleen neulonnan jälkeen samankoikoisena. Ajatuksissani neuloessa toisesta tuli yhden palmikkokerran verran suurempi. Se on aina yhtä masentava tunne, kun saa sukat valmiiksi ja niitä jo tovin on ihaillut ja perhana, toinen on huomattavasti suurempi! Mukavat sukat niistä joka tapauksessa tuli. Heinälatolaisten juttuja lukiessani huomasin, että on muitakin, joille tuommoinen palmikko tai vastaava tuo intoa neulontaan. Ajattelen ihan samoion kuin tämä "en nyt muista kuka", että yhden kuvion kun on saanut valmiiksi iskee hirveä himo tehdä vielä toinen. Mutta minulle ei ole ikinä iskenyt hirveä himo tehdä toista sukkaa. Onkin tyhmää, että pitää aina tehdä kaksi samanlaista. Toisaalta, koska pidän symmetriasta, en voisi kuvitella itseäni eriparisukissa.
Nuo pienet sukat valmistuivat Stepistä eilen ilta/yöpuhteena. Samalla palvelin nöyränä leikkauksesta toipuvaa koiraani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti