Viikkolla 40 on junailtu sukkia.
Alkuviikolla sain pojan (=miesten) ensimmäisestä sukasta puikot vapaaksi, ja aloitin toisen sukan joustimen, joka on siis vieläkin kesken.
Torstaina ja perjantaina olin Helsingissä kurssilla, ja mukaan hamstrasin - vähän liiankin optimistisena ??- neljä kerää sukkalankaa ja puikkoja.
Pojan sukan joustin oli näin jälkiviisaana mukana vain painolastina, samoin Wool sävyn sininen, korkkaamatta jäänyt kerä. Työnä matkalla oli tietysti "junasukat" - tosin nyt ne kulkevat Tuulan sukkien nimellä. Lähijunassa on hieman hankala neuloa, se kun tuppaa tulemaan täyteen, varsinkin kun toisena aamuna yksi juna peruutettiin kokonaan, ja loppumatkalla oli jo lähes "Intialainen" tunnelma, eteinenkin oli täynnä ihmisiä... Yleensä matkustaessani junassa, tuntuu että on täyttä, jos joku toinen tulee istumaan samalle penkkiriville.
Matkalla neuloin siis niitä junasukkia, sain Wool sävyn ensimmäisen sukan loppuun, ja Nallen syksystä yhden loppuun asti, ja sille parin aloitettua, sekä Wool sävyn parin toisen osan joustimen alkuun. Rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että neuloin myös samalla kun kuuntelin esitystä, perustelin sitä itselleni sillä, etten nukahtaisi niin helposti.
Kummasti väsyttää, kun lähtee maailmalle jo aikaisemmin kuin normaalisti edes heräisi...
Muutenkin "maalaistyttö maailmalla" on saattanut aiheuttaa hilpeyttä kanssaihmisissä: jos olet siis Helsigissä torstaina/perjantaina nähnyt jonkun kulkevan ympäripyörien katse korkealla - ihailin siis vanhoja kerrostaloja ja niiden kauniita koristeluja sekä kammoksuin niiden väliin rakennettuja uusia taloja - olet siis lähes törmännyt minuun, kuten se asfalttijyräkin...
Käväisin myös oikein tavarataloissa (Sotckmann ja Sokos), mutta petyin niiden "lankaosastoihin", Novitaan olisin halunnut, mutta en malttanut, olisi pitänyt mennä bussilla jonnekin Lauttasaareen, enkä malttanut ottaa niin paljon "omaa aikaa".
Kotimatkalla (minkä neulomiseltani maltoin) katselin junan ikkunasta, ja kun eteen avautui silmiähivelevää peltomaisemaa vastakohtana sille keskikaupungin kujanjuoksulle ymmärsin, että olen juurtunut maalle tosi syvästi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti